Valokuvatorstain 144. haaste

Haasteena rakkaus. Rakkaus on tekoja, myös sota-aikana. Kummitätini sai tämän lahjaksi sotilaalta. Liekö heidän välillään ollut jotakin.

Valokuvatorstain 142. haaste: kosto

Joskus tuntuu, että taivas kostaisi. Pilvet ovat synkkiä ja luonto on valloillaan. (kuvaa on muokattu)

Asterin lennokkuus...

Tämä kuva on tehty viime vuonna. Itse pidän tästä.

Tämä oli sitä kautta, kun yritin muokata kuvia vain vähän. Tosin kokeilin silti kaikkea.
Asterit ovat kauniita kukkia.

Jaksan aina innostua kaikesta, mutta nyt tuntuu kuin polkisin paikoillaan. En meinaa millään keksiä mitään uutta näille kuville.

Valokuvatorstain 140. haaste

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

Kuvassa huputetaan parveketta. Joskus elämäkin tuntuu siltä, että on jossakin hupun sisällä ja vain vähän valoa pääsee sisään. Eli siis näenkö mä vain hupun vai tuon maiseman, valon. Kumpi on enemmän totta?

Valokuvatostain: parasta kesässä....

Valokuvatorstain aiheena Parasta kesässä.

Parasta kesässä on mutakylpy, ainakin jos on possua uskominen.

luonnon palasia etsimässä...

Etsin luonnon palasia,

heinäsirkkojen siritystä,

tuulen suhinaa puissa,

pilven muotoja.

heinää ja puuta

Oli heinää niityllä ja oli puupalanen maassa.

Kohta olivat yhdessä ja näyttivät siltä kuin aina olisivat olleet yhdessä.

hevoskärryt heinäkuussa...

Hevoskärryt tällä hetkellä. Piha on täynnä Samettikukkia, mutta kärryissä ei ole tänä vuonna kukan kukkaa. Käyn edelleenkin ihailemassa noita elämää nähneitä vetoepeleitä. Mikä lie noiden kärryjen tarina ja miten ovat päätyneet tuohon pihaan.

Pionit tällä hetkellä

Tällä hetkellä kukkii nämä Pionit. Ne ovat musta aina yhtä kauniita.
Viime vuonna mulla on kuvia kanssa kesäkuun lopusta, jolloin Pionit kukkivat.

jokea ja kartanon patinaa...

Portaat Tuomarinkylän kartanon ympäristössä. Niissäkin on vanhaa patinaa.

En ole unohtanut tätä blogia, vaikka en olekaan ehtinyt päivittämään.

Vesi on musta aina niin kaunia elementti, että kaivoin arkistostani tämän kuvan. Ja koska mulla ei ole vielä uusia kesäkuvia, niin laitan joitakin vanhempia.

lainattua ja sorsakuvaa...

Äidit kertovat, millaisia he olivat pojankolttiaisina. Iltalehti

Potilas ei ole saanut työtään vastaavaa koulutusta.

Alkaa nyt olla näitä valokuvia joka lähtöön. Toisaalta mitä enemmän otan kuvia, sitä kriittisemmäksi muutun. Kohta näen varmaan vikaa kaikissa kuvissani, kääk.


I have so many pictures. And I think too much, when I try to take that picture. Never is that picture good enough.

hevoskaivo ja ...

Tulipahan taas kokeiltua tällainen yhdistelmäkuva tuosta puutarhateemasta. Musta tästä tuli aika taulumainen kuva.

Tänään en olekaan tehnyt mitään erikoista. Olen vaan ihmetellyt ja ollut. Muutaman kuvan otin. Ja muutaman muokkasin.

der erste Mai

Tässä lisää vapppupallomuotoilukuvia. Tuli kyllä aika vappumaisia.




Happy Labor Day

peilivääristymä...

Kokeilin ottaa kuvan suoraan aurinkoon. Oli nimittäin Helsingissä niin kirkas ja kaunis ilma. Ja sitten vielä vähän käsittelin sitä. Näyttää ihan peilin kautta tulevan, tuo kuva.



I tried to take a picture straight to sun and then I manipulated it also. The picture looks like it came out mirror. This picture is taken in Helsinki.

lenkkiä ja varpusta...

Onneksi sain tänään tehtyä edes jonkinlaisen lenkin. En ole varma, menikö tuossa tunti, mutta yli puoli tuntia kuitenkin. Viikolla tulee päivittäin tunnin lenkki tehtyä, mikä on musta tosi hyvä juttu. En varmaan saisi aikaiseksikaan liikkua töiden jälkeen. Tosin tänään oli kyllä niin hieno päivä, että ehkä sittenkin.

Otin särkylääkkeen ja kättä ei niin paljon särje, joten ulos teki sitten mieli. Eihän mulla jaloissa kipuja ole. Onneksi jalat sentään toimivat ja selkä ei kiukuttele.

Lääkäri sanoi mulle, että mun pitäisi liikkua enemmän. Mun pitäisi oikein hikiliikuntaa harrastaa kolme kertaa viikossa. Joo, olishan se hyvä, mutta väsymys on välillä niin lamaavaa, että sitä ei jaksa.

Yritän muutenkin palauttaa mun lihakset entisee loistoonsa. Hiljaa hyvää tulee. Jos liikunnalla saisi väsymystä edes vähän selätettyä.

kylmän päivän piristyksiä...

Pienen lenkin tein kameran kanssa. Tässä joitakin otoksia tältä päivältä. Yhdellä pihalla kasvaa jo näitä kukkia, jotka näköjään kestävät kevään kylmyyttäkin. Kauniita ainakin ovat. Muualla en olekaan nähnyt nousevan maasta mitään.







These are the first flowers, which I have seen here. Today I went out and took some pictures. I think these one are quite beautiful.

pätkä syksyä...

Yhdistelin nämä kuvat, kun tästä tuli musta sellainen kiva yhdistelmä Ja vikassa kuvassa ankka on kuin mä. Nukuttaa tosi paljon.

Nämä kuvat ovat viime syksyltä. Musta lehtiäkin on mielenkiintoista kuvata. Ne leijuvat kivasti vedessä ja elävät omaa elämäänsä.

pääsiäiskuvia luonnosta...

Pääsiäisen aikaan löysin joitakin luontokuvia. Tein pienen lenkin ja nyt pitäisi löytää inspiraatio jostakin tehdä kunnon kävelylenkkejä. Viime kesänä sain lähdettyä lenkille, mutta nyt taas laiskottaa, vaikka lenkin jälkeen on hyvä olo.

Verenpaineeni on koholla ja liikunta auttaa sitä laskemaan. Mulla on ekan kerran elämässäni verenpainetta. Ja pitäisi olla stressaamatta. No, sehän onnistuu multa helposti.

Painoilla teen liikkeitä, että käteni toimisi ja samalla venyttelen. Vieläkin vaan vihoittelee, mutta kestettävä on, kun kerran ei särkylääkkeetkään tehoa.

Onneksi luonto on aina yhtä kaunista, vaikka näitäkin kuvia on vähän muokattu.

lisäkuvia...

Tässä vielä muutama kuva. Voi arvata, mitä nämä esittävät tai tietää.





I do not remember the names of these trees. Or maybe another one.

Persoonalliset varpuset

Varpusella on tiukka ilme. Tulee mieleen ihan joku muu lintu. Sen naamavärkki on niin itsetietoisen näköinen. Ei kyllä uskoisi noin pienestä linnusta.





Katse oikeaan päin: sanoo varpusten johtaja.




Kuvat eivät ole laadullisesti hyviä, mutta ovat musta mainioita. En ole tainnut niitä ennen esille laittaakaan.

Nuo linnut vaan ovat vaikeita kuvattavia. Eivät ole hetkeäkään paikoillaan. Juuri kun olen ottamassa kuvaa, vaihtavat paikkaa ja ovat jo menossa. Pitää olla nopea ja silti pitäisi saada valotus ja tarkkuus kohdalleen. Hm...

kevään ensi kukat...

Huomaa luonnossa kävellessä, että kevät tulee. Tosin tämä päivä ja tuleva sää ei hyvää lupaa. No, en anna huonohkon sään pilata vapaa-aikaani. Nyt on viikonloppu ja aion ottaa irtioton töistä.




Fysioterapeutti passitti mut työterveyslääkärille. Multa pitää mitata verenpaine ja ottaa kokeita. Hän sanoi, että mulla on kaularanka niin jumissa, että ehkä kohta ei kierrä aivoihin tuo veri. Mulla kun on stressiä, niin kramppaa nämä hermotkin.

Tänään käydään leffassa ja syömässä. Toivottavasti leffa on hyvä ja saa ajatukset vähän muualle.

Today I am resting and going to movie. I hope the movie is good and I can relax. I am not going to think about work. Weekend is my time and those working problemes can leave me alone.

I have taken a few photos of flowers. I don`t know the name.

aamun tunnelmia.... morning...

Kävelin aamulla kello seitsemän aikaan. Aurinko näköjään yritti nousta. Oli kaunis ja seesteinen aamu. Ihmiset kiirehtivät töihin.




I took this picture in the morning. It was so peaceful. The another one is Vanha kirkko, church. I like walking in the morning. I am tired and waiting for work to start.

runosta ja runoa...

kesälaulu

me olemme ihmiset päällä niittyjen
pian olemme ihmisia alla niittyjen
ja meistä tulee niittyjä ja meistä tulee metsää
ja hilpeä maaseutuloma vain kestää

Ernst Jandl 1925-2000 saksalainen runoilija

Löysin tämän Puiden lohtu -runokirjan ja siellä on muutamia oivalluksia, vaikka en runoista mitään ymmärrä. Siinäkin mulla on oma makuni. Tykkään suhteellisen lyhyistä ja sellaisista selkeistä. Ja olen aika vähän lukenut runoja, vaikka sanoista tykkään ja niiden kääntelystä. Alla kokeilu.


Olkapääni kitisee
onko se vanha
se elää omaa elämäänsä
ei päästä otteestaan.

Pitäisikö leikata irti
elää ilman
ilman kipua
ilman kättä.

syksyn kuihtuneet ruusut...

Olen nyt muutaman kerran käynyt fysioterapeutilla. On kyllä auttanut olkapäiden jäykkyyteen. Mun hermot on kuulema ihan jännittyneet pitkin kroppaa. Kuulema stressi voi saada sen aikaan. No, on mulla stressia ja kroppani tunnistaa sen.

Enpä ole ennen ollut fysioterapeutilla. Jännä tunne olla käsiteltävänä. Antoi tällä kertaa mulle kotiläksyäkin. Jonkun kerran olen muistanut tehdä noita liikkeitä. Ajatukset ovat olleet vähän muualla.

No, kevättä kohden mennään. Ja ainakin on valoisanpaa.

ennen Gereä...keväänpilviä...

Olinpa tänään nopealiikkeinen. Eipä ehkä pitkästä ihmisestä uskoisi, mutta mä olen nopeatempoinen ja -liikkeinen. Saatan antaa vaikutelman rauhallisuudesta, mutta se on vain mun toinen puoli. Ehkä se on kasvatuksen tulosta, ehkä ympäristön muovaamaa. Tiedä häntä.

Luin siis näitä blogeja, näin Geren leffasta mainosta ja sitten Ärrälle vuokraamaan. Puolijuoksua mentiin, mutta leffa oli jo vuokralla. Makuuniin on täältä matkaa. Äh, mitä tehdä. Tahtoo, haluaa sen leffan.

Uudestaan koneelle ihmettelemään. Ja zim. http://www.film2home.fi/fi.aspx osuin tähän palveluun. Taitaa olla vielä aika uusi sellainen. Voi siis katsoa omalla koneella leffan a 4 euroa. Nyt se sitten katsottu ja on hyvä mieli. Gere tekee aina tehtävänsä.

lisäyksenä, että leffa on Illat meren rannalla. On uutuus ja perustuu samannimiseen romaaniin.

taimet ja käsittely...

Pikkuriikkiset taimethan ne siinä yrittävät kasvaa ahtaissa tiloissa.

Kameralla on kiva taas kikkailla. Otin lähikuvia.

Tässä on näitä taimia. En tiedä, kuinka kauan viihtyvät näin ahtaasti, kun mulla ei ole multaa enenpää. Sen raahaaminen kaupasta ei oikein inspiroi, mutta pakkohan tässä on taas kantaa. Ja joku lääkäri ihmettelee mun käsien lihaksia. Kyllähän kantamisestakin lihakset kasvaa.

On muuten aika mielenkiintoinen kokemus tuo fysioterapeutillakin käynti. Siinä ei oikein tiennyt, mikä aiheutti eniten epämukavuutta. Sekö, että kättä liikuteltiin ja samalla sattui vaan se, että toinen joutuu työskentelemään niin lähellä, varsinkin kun mun kaulan jännityksiä käsiteltiin.

varpusena ilman huolta...

Mulla on menossa tällä hetkellä vaihe, miten olla ajattelematta ongelmiani. Koska ongelmat vyöryvät mun päälle lupaa kysymättä, niin nyt en anna niiden tehdä pesää pääni päälle, vaikka sitten kuinka lentelisivät.

Vaikka stressiä pitää olla jonkun verran, niin liika on aina liikaa. Teen nyt sellaista välimatkaa kaikkeen. Otan tämän hetken ja lueskelen. Katson ehkä jotakin töllöstä tai jonkin filmin.

Teen asioita, jotka tuntuvat mukavilta. Kuuntelen ehkä musiikkia ja annan rentouttavan äänimaailman vyöryä ja olen edes hetken ilman huolten pesää.

kuvamuokkaus ja ihmeruukku...

Tällaisen kukkaruukkukompostisysteemin haluaisin itselleni. Siihen voi laittaa ruuanjätteitä ja muuttuvat sitten mullaksi. Kätevää, eikö.

Tänään olen saanut vähän paremmin nukuttua. Ehkä nuo kipulääkkeet alkavat purra ja käteni alkaa toimia vähän paremmin. Katsotaan ja seurataan kehitystä.

Olen jossakin vaihessa muokannut tämän kuvan ja musta se sopii tähän päivään hyvin.

polut...

Voisipa keinua tässä ja ihailla maisemia ja luontoa. Eikä tarvitsisi muuta ajatella.

Tässäkin varpunen vaan laulaa ja ihmettelee. Ehkä se on ymmärtänyt elämästä jotakin, mikä ei ole mulle vielä auennut. Asioilla on tapana järjestyä, ainakin johonkin päin.

mihinkäs sitä olisi kiire...

Lisää lintuja, mutta vähän harvinaisempia, ainakin täällä Suomessa. Tosin nämä ovat kyllä eläintarhan asukkeja.

Käsittääkseni nämä ovat flamingoja. Kuvat ovat kaukaa otettu ja päivä on ollut tosi kirkas.

Tosin nämä linnut taitavat ottaa ihan lungisti ja elää tässä hetkessä. Eipä taida olla kiire mihinkään eikä tarvitse pelätä mitään.

odottelua...

Kuinka kaipaankaan kevättä, kesää tai syksyä. Silloin voi käydä kävelemässä ja ihailla luontoa.

Silta lähestyy ja mun on mietittävä, kuljenko yli vai kierränkö koko sillan.

Onneksi olen tässä hetkessä eikä mun nyt tarvitse ratkaista mitään. Olen vain ja annan asioiden muhia. Eiköhän se oma tapani toimia löydy sieltä jostakin.