Pikkuriikkiset taimethan ne siinä yrittävät kasvaa ahtaissa tiloissa.
Kameralla on kiva taas kikkailla. Otin lähikuvia.
Tässä on näitä taimia. En tiedä, kuinka kauan viihtyvät näin ahtaasti, kun mulla ei ole multaa enenpää. Sen raahaaminen kaupasta ei oikein inspiroi, mutta pakkohan tässä on taas kantaa. Ja joku lääkäri ihmettelee mun käsien lihaksia. Kyllähän kantamisestakin lihakset kasvaa. On muuten aika mielenkiintoinen kokemus tuo fysioterapeutillakin käynti. Siinä ei oikein tiennyt, mikä aiheutti eniten epämukavuutta. Sekö, että kättä liikuteltiin ja samalla sattui vaan se, että toinen joutuu työskentelemään niin lähellä, varsinkin kun mun kaulan jännityksiä käsiteltiin.
Tekstit
4 kommenttia:
Voi kun sinulla on jo isoja taimia, minulla on niin pieniä ensimmäiset, ettei taitaisi kuvaa saada8) Fysioterapeutti tulee kyllä liian liki, jos oma turvaväli on pitkä.
Kyllä nyt on aika hakea sitä multaa, muuten nyykähtävät liian ahtaassa paikassa. Hienosti ovat kasvaneet.
Sinun on vaan totuttava siihen läheisyyteen ja kipuunkin, minullakin monta kertaa joutui olemaan aika liki venyttäessä ja vanuttaessa kättäni, hyvää työtä teki.
Inkivääri, noi on ihmetaimia. Ne ovat itäneet päivässä ja kasvavat tosi nopeasti. Mitä lie lannoitetta saaneet vai mitäköhän noissa multatapleteissa oli.
Oli vaan vähän epämukava olo, vaikka ei tuo varsinaisesti sattunut. Kait siihenkin tottuu.
tia, kait tässä on tuota multaa haettava. Jos sitten keksin, miten saan ne koulittua. Ei ole sitäkään tullut tehtyä pitkiin aikoihin.
Yritän tottua, jos vaikka apua tuosta sitten saa. Sitä vartenhan ovat nuo fysioterapeutit olemassa. En vaan ole tottunut. Hierottu on monta kertaa, mutta se on niin erilaista. Ja sanoi tuo, että tästä meidän vaivasta parantuu aina. Se oli ainakin positiivista kuulla.
Kyllä näitä täytyy jo kouluttaa, muuten kaikki on ollut turhaa. Hae lisää multaa kaupasta. Eikö sinulla ole kärryä, millä mummot vetävät taakkoja ja Tallinnan matkaajat viinoja.
Lähetä kommentti