lauantai 29. marraskuuta 2008

jouluinen talo... vielä kerran hevoskärryt...






Tämän kuvan otin ihan sen takia, että musta tuosta talosta huokui kiva tunnelma. Jotkut talot tekevät niin. Muutenkin musta on kiva katsoa taloja ja miettiä, minkälaisia ihmisiä siellä asuu ja mitä juhlia tai minkälaista arkea viettävät.


Ja nämä kärryt kiehtovat mua aina, että mikä näiden tarina oikein on. Ovat nuo kauniita, nuo vanhat esineet. Niissä on ihan oma tunnelmansa.

perjantai 28. marraskuuta 2008

mitä mahtaapi esittää...


Arvaako joku, mitä tämä kuva alunperin esitti. Se nimittäin epäonnistui, mutta säilytin sen kuitenkin ja sitten muokkasin. Tuli kyllä aika mielenkiintoinen.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

lunta, lunta...hevonen...



Näyttää ihan siltä kuin talo olisi hukkumassa lumen alle. Ei kuitenkaan ole. Olen vain ottanut kuvan alhaalta, joten tuo lumi korostuu siinä.



Vähän matkan päässä odotti tämä uljas suomen hevonen ratsuksi pääsemistä. Hepo herra sai kavioiden puhdistuksen ja satulan selkään ja sitten sitä vietiin. Tykkäävät nämä hevoset talvellakin lenkkejä tehdä ja kasvattavat karvaansa paksummaksi. Tämäkin herra on kuulema rauhallinen. Itse uskalsin sitä silittää, mutta turpaansa ei antanut koskettaa. Taisi se vaistota, että olin vähän hermostunut.

tiistai 25. marraskuuta 2008

kirkkonäkymä...






Otin kuvan Tuomiokirkosta ja sain koko kirkon edustan täyteen noita sähköjohtoja vai mitä lieneekään. Kirkko olisi kyllä kaunis, mutta onpahan sitten tuolla noiden lankojen takana.



maanantai 24. marraskuuta 2008

loka...marras...



Ylempi kuva on otettu 17 päivä lokakuuta. Silloin ei ollut roudasta tietoakaan.



Tämä alempi kuva on samasta paikasta 20 marraskuuta. Ja silloin oli vaan vähän lunta.

lauantai 22. marraskuuta 2008

lenkkipolun värejä...






Tänään kävin vielä lenkillä ja yritin ikuistaa kameralla ympäröivää hämäryyttä. On upeita auringonlaskuja tällä hetkellä. Johtuukohan se siitä, että on ollut niin lämmintä ja ilmasto on vähän sekaisin.


tiistai 11. marraskuuta 2008

minäkuva vai ...



Koska mä olen tänään laittainut toiseen blogiini jo kaksi kertaa kuvia, niin ajattelin tähänkin jotakin laittaa. Tämä on tavallaan mun ns. salainen blogini, kun toisen vakikävijät eivät ehkä tänne hoksaa katsoa. Siis kivahan se on, jos tännekin puolelle joku eksyy.
Hesarin nettisivuilla oli juttua papista, joka vaihtaa sukupuolta. Aika iso juttu lähteä muuttamaan sukupuoltaan ja yrittää sitten sopeutua uuteen tilanteeseen.
Itse olen ajatellut, että vaikka naisena olo on vaikeata ja miehillä on mun mielesä helponpaa, niin silti en lähtisi sukupuoltani vaihtamaan. Ja en usko, että ne ongelmat oman itsensä kanssa mihinkään häviäisivät. Sitä tulisi vaan lisää ongelmia, kun olisi vielä sopeutuminen uuteen tilanteeseen.
Mitäköhän ihminen oikein miettii, kun lähtee noin raskaaseen muutokseen. Ehkä sitä kuvittelee, että muuttuu itsekin tai oman sukupuolen ongelmat häviävät. No, ehkä ne häviävät, mutta tulee toisenlaisia tilalle.
Niin että kyllä se on vaan parempi sopeutua olemaan se, mikä on aina ollutkin.

tiistai 4. marraskuuta 2008

asian toinen puoli...



Yksi ilta kasoin tv:tä ja sieltä tuli ohjelma naisista, joilla on tosi suuret rinnat ja miten he kokevat asian. Ensin ajattelin, että en tästä aiheesta viitsi tänne kirjoittaa, mutta tässä sitä sitten ollaan.


Runsaan poven haitat:



    • hartiakivut ja painaumat hartioissa

    • selkäkivut

    • ei löydä vaatteita tai puseroissa näyttää aina paksulta, vaikkei olisikaan

    • miehet tuijottaa vaan yhteen kohtaan, vaikka yrittäisi saada juteltua, kivaa..

    • ei voi urheilla kunnolla. Itselläni tuo juokseminen jäi sitä mukaa, kun povea alkoi tulla vähän ns. runsaasti

    • ei löydä nättejä liivejä

    • epäsuhta vartalossa

    • miesten asenteet

Tässä noita olikin muutama, joten ei tämä aina mitään kivaa ole.