Betunia on kyllä tosi kiitollinen parvekekasvi. Sen voi jättää vaikka kaksi viikkoa kastelematta ja silti se ei kuole. Olen nimittäin kokeillut. Laitoin vain sitten paljon vettä ja kanankakkaa ja johan kasvi kukoisti vielä enemmän. Joten sellaisille, joilla kasvit yleensä kuolee, niin tämä olisi hyvä kasvatettava. Ei ainakaan kuole kastelun vähyyteen.
Kauniisti kellokukka kukkii. Tämä on mun lempiväri, jos joku ei ole sitä huomannut. Liila on tosi kaunis väri ja purppuran punainen. Siinä on jotakin miellyttävää ja samalla synkkää. Ehkä mun luonteen molemmat puolet tulevat noissa väreissä esiin.
Tässä tuli niin jännä kuvakulma, että ikuistin sen kameralle. Tuli mieleen jotkin sadut, joissa metsässä puut oli noin lähekkäin. Oli pelottavia metsiä ja valoisia metsiä. Tästä kuvasta tulee kuitenkin hyvä olo ja se oli sellainen hetken idea.
Hauskasti kukka pyörii pitkin Tuomiokirkkoa. Näin sitä väsynyt pää ajattelee. Kaikki on yhtä pyörylää. Ja ajatukset vaan lentää ja mitään tolkkua ei ole.
Tällä ruusulla on huono tausta. Joten liitin sen tähän kauniiseen taivaaseen. Ja sitten piti vielä kokeilla uusia asioita Gimpillä. Ja lopputulos on tässä. Musta tässä on jotakin hempeätä ja valoisaa.
Palasin jälleen näihin kuvamanipu- laatioihin, joita on välillä kiva tehdä. Näillä saa yhdistettyä kaikkea mahdollista kuvaa. Ja siinä kuitenkin pilkistää se alkuperäinenkin. Nämä vaativat vain mielikuvitusta.
Tässä vain noi värit on aika jännät. Voisi sanoa melkein järkyttävä yhdistelmä. Kiva välillä shokeerata.
Jos haluaa taas katsella jotakin hempeätä, niin edellinen kuva valkoisesta Pionista on sellainen. Se ei vaan päivity, vaikka kuinka laitan tarkistamaan. Kaunis se kuitenkin on.
Pioneja on monenlaisia. Nämä lienevät Tarhapioneja. Pionit ovat olleet kartanopuutarhojen kasveja. 1800-luvulta kasvatettu Suomessa ihan tavallisissa pihoissa.
Tänään kävin Helsingin keskustassa katselemassa ja kuvaamassa, kun aikaa oli liikaa. Olin nimittäin tunnin liian aikaisin. En ehtinyt kaikkia kivoja paikkoja kuvata, mutta turistina oli kiva olla. Silloin ei huolet paina eikä rasitupolla. Jos nyt tuttua laulua mukailisin.
Toinen kuvista esittää Tuomiokirkkoa ja toisesta pilkistää rautatieasema.
Tätä blogia kirjoittaa: vakava ja hassunkurinen, rohkea ja ujo, lempeä ja voimakas, luova ja jäykkä, boheeminen ja tarkka persoona. Ikäkään ei ole tuonnut itsevarmuutta, jota vieläkin etsin. Olen nainen parhaassa iässä, ainakin omasta mielestäni. Olen päässyt äidiksikin. Asun kaksiossa itsellisenä naisena. Huonona puolena hellyyden vähäisyys, itsekseenpuhuminen. Hyvinä puolina: saa pitää kaaosta oman maun mukaan ja katsoa tv:tä vaikka äänettömällä.
Laitoin Susalta saamani mietelauseen alas kuvan kera.