digikuvaamiseen...

Katselin taas näitä opiskelumahdollisuuksia netissä tai Jyväskylän avoimessa yliopistossa: http://www.avoin.jyu.fi/ . Katselin eri kurssivaihtoehtoja ja tietysti noita hintoja. Sitten törmäsin Ylen oppimissivuille: http://digikuva.yle.fi/ ja sieltä sitten tähän digikuvaopetukseen. Ja siinä tuli paljon uutta mulle. Tein noita tehtäviä ja katsoin, tiedänkö edes perusteet digikuvauksesta. No, ei tullut ihan kaikki tehtävät oikein, mutta enimmäkseen kuitenkin.

Siis jos haluaa tietoa digikuvauksen perusteista, niin suosittelen tuota digikuvasivustoa. Tuli mulle paljon uutta tietoa kuvaamisesta ja nyt voinkin mennä sitten kokeilemaan, josko jäi jotakin mieleen.

ohjelman viemää...

Kun tämän päivän valitusannos on tullut täytettyä, niin voisihan sitä yrittää löytää jotakin muutakin jutunjuurta.

Katsoin tuon ohjelman, joka kertoi Marlon Brandosta. En tiennytkään, miten älykäs ja monipuolinen hän oli. Nuorena hän oli kyllä tosi komea, vaikka hänen sellainen kesytön luonteensa näkyi joistakin rooleista kuten tuossa Viettelyksen vaunussa.

Mielenkiintoista oli kuitenkin kuulla muiden näyttelijöiden kommentteja Brandosta ja nähdä hänestä eri puolia. Taisi olla naistenmies, lukumies ja keksijä samalla.

Joku totesi, että hänen nuoruutensa palo ei säilynyt vanhoille päiville eikä myöskään muuttunut vanhuuden seestyneisyydeksi, mikä oli sääli.

Pidän Brandonin Alastomasta satamasta. Ja jotakin hänessä oli sellaista kesytöntä ja mielenkiintoista. Varmaan oli myös aika ristiriitainen persoona. Ehkä monet näyttelijöistä ovat.

Gimp:llä tehtyä...

Se hyvä puoli tässä on, kun on kaksi blogia, että voi vapaasti yhtenä päivänä heittää tänne enemmänkin tekstiä. Tuohon toiseen Pohtija-Iitaan olen jo tänään kaksi postausta laittanut, niin nyt on tämän vuoro.

Nyt olen innostunut näitä kuvia itse piirtämään ja muokkaamaan. Värimaailmasta vaan tulee aika erikoinen. Se nimittäin muuttuu tuossa matkan varrella ihan toiseksi. Näköjään tuo vihreä tulee vastaan tavalla tai toisella. Yleensä en siitä väristä niin paljon pidä, mutta näissä se on näköjään ihan hyvä väri sekin.

mitä kaikkea...

Työelämä on aika mielenkiintoista. Pitäisi olla nopea, hyvä ja sosiaalinen. Ei saisi sitten olla liian hyvä, ettei jää ulkopuolelle porukasta. Kuitenkin pitäisi tehdä niin hyvää tulosta, että pomo on tyytyväinen.

Ja vaikka on työmäärävaatimus, pitäisi ehtiä pitää taukoa ja kuunnella itseään ja olla kunnolla ruokatauolla.

Mäkin taidan olla liian kiltti. Hankala yhtälö työelämssä. Silloin voi joutua tekemään liikaa, koska on vaikea sanoa ei.

Plussaa tulee koko ajan ja tuntuu, että ei voi lähteä aikaisemmin työstä, että saa tehtyä vaadittavan määrän.

Onneksi sitä on huomannut, kuinka tottuminen tuo nopeutta ja alkaa pikkuhiljaa luottaa, että ehkä sittenkin tavoite on saavutettavissa. Tuo ajatus laskee stressiä.

Ja huomaa, että vapaa-ajalla ei ajattele enää niin paljon töitä ja sen vaatimuksia.

odotan jotakin....

Mä katselen lehtiä ja mietin, että mistäköhän taas kirjoittaisi. Yritän löytää jotakin tosi kehittävää, mutta sitten tuntuu, että en osaa noista asioista kuitenkaan kirjoittaa.

Sitten tulen tähän ja alan jotakin tekstiä kirjoittaa. En ole edes varma, mitä päästäni tällä kertaa tulee. Teksti elää omaa elämäänsä ja lopputulos voi olla aika yllättävä, jopa mulle itselleni.

Kuvat saatan keksiä heti, mutta muuten tämä on ihan tyhjä paikka, joka odottaa täyttämistä.

Tuo eka kuva on syksyn ruusuja. Olivat nuo ruusut niin tummanpunaisia ja saivat vesikasteen tuona päivänä.

Tässä toisessa kuvassa näkyy Tuomiokirkko taustalta ja muuten kuvaa on muokattu ja saatu siihen tuollainen epätodellinen tunnelma.

Ulkona sataa lunta ja en ole varma, haluanko käydä ulkona kävelemässä. Mietin, mitäköhän tänään tekisi. Vai olenko vaan tai luen. Tekemättömät työt odottavat tekijäänsä, mutta haahuilen tällä koneella ja odotan inspiraatiota johonkin.

yhtenä päivänä marraskuussa

Kävelin marraskuussa sitä lenkkipolkuani, kun otin matkalla muutaman kuvan. Yritin ikuistaa tuota auringonlaskua, mikä ei ollutkaan helppo kuvattava. Otin ensin kuvan kohdistaen tuohon taloon, jolloin ympäristöstä tuli liian vaalea.

Seuraavassa kuvassa yritin taas kuvata tuota varsinaista laskua. Silloin taas talo ja muu ympäristö meni liian tummaksi.

Pitäisi varmaan kouluttautua vaikka medianomiksi, niin oppisin näitä peruskikkoja kuvatessa. Nyt meikäläinen vaan räpsii ja katsoo sitten, miltä lopputulos näyttää.

Viimeiseen kuvaan sain tuota auringonlaskun sävyjä ikuistettua. Pilvet tulivat liian tummiksi. Niin että on tämä vaikeata tämä kuvaaminen. Tosin tehokkaampi kamerakin voisi auttaa asiaa. Milloinkahan nuo kameroiden hinnat oikein tulevat alas? En viitsisi maksaa yhtään enenpää kuin on pakko järjestelmäkamerasta, siis tuosta Sony alpha 300:sta.

kohta ei ymmärrä

Mietinpä tuossa väsyneillä aivoillani, mistä tänne blogiin kirjoittaisi, kun tuli vastaan tällaisia sanontoja. Nämä on poimittu Mitä, missä, milloin 2008 -kirjasta.

hajukeittiö:

trendikäs ruuanlaitto, jossa hajuilla on erityisen suuri merkitys. (Jaa-a, eipä olisi tullut mieleen tuollainenkin sanonta. Onko joku törmännyt tuohon käsitteeseen?)

helikopterivanhemmat:

aikuisten lasten asioita ylettömästi seuraavat ja hoitavat vanhemmat.(tätä on joskus tullut koettua. Taitaa olla meillä jollakin tavalla perinnöllistä. Tosin tuo sanonta ei kyllä ole tuttua.)

enkelikuluttaja:

eettinen kuluttaja. (en ole ikinä kuullut moista sanontaa.)

bimbokeskeytys:

Miespolitiikon uran vaarantuminen naissuhteen vuoksi.(sanontaa en ole kuullut, mutta tapahtumia on lehdestä luettu.)

Kieli näköjään elää ihan omaa elämäänsä. Kohta ei ymmärrä, mitä muut puhuvat, jos käyttävät noin outoja sanontoja, heh.

Hesa ja kättä tarvittaisiin...

Kävelin tänään klo. neljän aikoihin Helsingissä ja tältä näytti Helsinki tuohon aikaan.

Välillä huomaa itsestään puolia, joita ei tiennyt olevankaan. Olen siis nopea kirjoittamaan ja tallentamaan ja tekemään tällä koneella kaikkea. Mutta en ole varma, kuinka kätevä käsistäni olen. Siis onko mulla ollenkaan tuota askartelukättä. Nyt nimittäin olisi sille käyttöä. Tosin eikö elämässä pidä olla haasteita eikä päästä liian helpolla.

Muistan Jari Sarasvuon sanoneen jossakin kirjassa, että hän on pelännyt asioita, mutta sitten pyrkinyt noita pelkäämiään asioita tekemään. Ihan hyvä elämänfilosofia. Siis sitä mitä pelkäät tehdä, niin sitä tee.

eri puoli vai sama puoli...

Mä en ole vieläkään keksinyt mitään teemaa tälle blogille enkä tiedä, miksi haluan kaksi blogia pitää, kun yhdessäkin on tekemistä.

Mietin just, että ilmaisiskohan näillä blogeilla luonteensa eri puolia. Tosin sitten saattaisi tulla aika jakomielitautinen olo, kun kirjoittaisi ihan eri tyyllillä.

Kävi mulla mielessä, että näissähän voisi myös näyttää oman Mr Hide ja Dr Jekyll -puolensa. Toinen olisi se mukava päivänaama ja toinen se puoli, jota ei uskalla ilmaista. Se puoli, jonka itse joskus kohtaa yöllä. Se puoli, jota ei halua itsessään myöntää edes olevan.

Huh, tuleekohan tästä ihan kummitustarina.

Voisi päästää ulos ulvovan sutensa ja ihmetellä maailmanmenoa eri tyylillä.

Tai sitten mä jatkan vanhalla tyylilä ja olen tylsä oma itseni ja pidän sisäisen synkkyyteni ihan itselläni. (tosin joskus sekin voi nostaa päätään).

kirja se olla pitää...

Kuvana taas tällainen muotoilu, jossa on saatu yhteen levottomia aineksia. Gilda laulaa tässä, vaikka tämä kuva näyttää enemmän siltä kuin huutaisi apua tai on hämmästynyt.

Yksi hyvä keino, millä rauhoitan itseäni, kun olen menossa johonkin jännittävään tilanteeseen, on jonkun hyvän elämäntaito -kirjan lukeminen. Tänäänkin luin Ritva Enäkosken: Pistä persoonasi peliin -kirjaa.

Kirjan lukemisessa on se hyvä puoli, että unohtaa oman jännittämisen ja toisekseen voi oppia jotakin uuttakin. Ja myös pistää aivot pihisemään ja miettimään. Ja yleensä se miettiminen on jotakin hyvää eikä mitään hedelmätöntä hermoilua.

Ilta on sujunut levon ja salaatin merkeissä, kevättä kaipaillessa.

kävelin taas...

Stumblatessa tulee vataan kaikenlaista. Tämä sarjakuvantapainen tuli vastaan ja muokkasin sitä vielä vähän itse.

Kävelin myös pienen lenkin ja yritin kuvatakin. Näitä maisemia olen vaan kuvannut jo aika monesta kuvakulmasta, että liekö tässä mitään uutta, mutta eipä ole kuvaa mitenkään muokattu. Pieni pläntti on maalaismaisemaa ja sitten alkavat nuo kerrostalot vilkkua.

Hevoset ovat päässeet ulos vaatetuksen kera. Oli vaan aika synkkä ilma kuvata. Toisaalta oli valoa ja toisaalta taas ei tarpeeksi.

pitäisi ja pitäisi...

Mun olisi siis ihan pakko lähteä ostamaan villapuseroa ja ehkä takkia, jos alennuksella saisi. Olisi siis pakko, kun ei ole kunnon vaatteita. Tosin ei ole rahaa, mutta silti olisi pakko.

Tässä vaan istun ja kirjoitan tai luen muiden kirjoituksia. Pitäisi olla varmaan joku heittoistuin, joka heittäisi mut parvekkeelta ulos ja sitten ehkä alkaisin kävellä juna-asemalle ja lähtisin ostoksille.

Ei mulla ainakaan taida olla mitään shoppailuvimmaa, kun tämä lähteminen ostoksille on näin vaikeaa. Tosin tuolla ilmalla ja rahatilanteella taitaa olla osuutta asiaan.

lumettomia talvikuvia

Edelleen vähän hakemista kahden blogin koukussa, mutta kumpaankin laitan tekstiä ja yritän jotenkin erotella tyylin. Katsotaan, onnistunko. No, joka tapauksessa näitä kahta on kiva muokkailla.

Aikoinaan mulla oli lasketteluhaalari, jota pidin talvella ihan normaalikäytössä. Silloin ei ollut kyllä kylmä. Harmi, että vaatteet kuluvat käytössä. Muuten voisin pitää sitä vieläkin. Oli muuten tosi kätevä, kun selkä ei saanut kylmää ja alle ei tarvinnut laittaa paljoa vaatteita.

Uuden vuoden lupauksena...

Katselen aina välillä Jyväskylän avoimen yliopiston http://www.avoin.jyu.fi/ opintotarjontaa. Tuo psykan tai muun vastaavan opiskelu kiehtoisi mua. En vain saa aikaiseksi alkaa tuota opiskella.

On se tietysti aika kallistakin, mutta pitäisi vaan aloittaa ja katsoa, mihin asti rahkeet riittävät. Enhän saa tuota ikinä selville, kun ei tule kokeilluksi.

Tämä pelkkä työssäkäynti ja sitten kotona nukkuminen ei kyllä anna kovin paljon uutta. No, työssä joutuu koko ajan uusiin tilanteisiin ja uusiin tehtäviin, mutta kuitenkin se on vain työtä.

Voisinkin ottaa tämä vuoden kokeiltaviin asioihin tuon uuden asian opiskelun yliopistossa. Se olkoon mun uuden vuoden lupaukseni.

blogikuvat kehyksiin...

Uuna http://uuna.vuodatus.net/ kyseli multa, miten laitan kehyksiä kuviini.

Käytän Gimp2 -kuvankäsittelyohelmaa, jota olenkin kehunut täällä. Ilmainen kun on ja mulla ollut ihan toimiva.

Kehykset syntyvät

avataan kuva

suotimet

koristele

lisää reunus

Ja sitten kuvalla onkin kehykset. Voi itse valita kehyksen koon ja muutenkin sitä voi koristella.

eka postaus 2009

Tämä on eka postaukseni vuonna 2009 ja ajattelinkin laittaa sen tähän toiseen blogiini, heh.

Kävin kerrankin ulkona katsomassa ilotulituksia ja otin muutaman kuvan ja yhdistin ne tuohon samaan kuvaan. Tuossa kuvassa on siis ilotulituksia edestä ja takaa. Halusin nimittäin kokeilla, pystyykö tavallisella kameralla pimeässä mitään kuvia ottamaan. No, vastauksen näette tuosta kuvasta.