sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

odottelua...






Kuinka kaipaankaan kevättä, kesää tai syksyä. Silloin voi käydä kävelemässä ja ihailla luontoa.

Silta lähestyy ja mun on mietittävä, kuljenko yli vai kierränkö koko sillan.

Onneksi olen tässä hetkessä eikä mun nyt tarvitse ratkaista mitään. Olen vain ja annan asioiden muhia. Eiköhän se oma tapani toimia löydy sieltä jostakin.

4 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Onko silta Vantaan ja Helsingin rajalla? Näyttää samalta kuin lähisiltani :)

Yvonne kirjoitti...

Rita, kyllä tuo on Vantaan ja Helsingin rajalta. Kaunista seutua tuo jokimaisema ja siinä on välillä hyvä tehdä lenkkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Talven jälkeen odottaa malttamattomana kevättä ja kasvien heräämistä. Joskus on vain nyvä antaa asioiden muhia.

Yvonne kirjoitti...

tia, mä ainakin odotan kevättä ja kesää. En ole oikein talvi-ihminen paitsi niin, että kevät tuntuu sitäkin ihanammalta.

Välillä asiat menevät eteenpäin itsekseen ja välillä tarvitsevat vähän työntöapua. Kun vain osaisi erottaa nuo toisistaan.