me olemme ihmiset päällä niittyjen pian olemme ihmisia alla niittyjen ja meistä tulee niittyjä ja meistä tulee metsää ja hilpeä maaseutuloma vain kestää
Ernst Jandl 1925-2000 saksalainen runoilija
Löysin tämän Puiden lohtu -runokirjan ja siellä on muutamia oivalluksia, vaikka en runoista mitään ymmärrä. Siinäkin mulla on oma makuni. Tykkään suhteellisen lyhyistä ja sellaisista selkeistä. Ja olen aika vähän lukenut runoja, vaikka sanoista tykkään ja niiden kääntelystä. Alla kokeilu.
Olkapääni kitisee onko se vanha se elää omaa elämäänsä ei päästä otteestaan.
Pitäisikö leikata irti elää ilman ilman kipua ilman kättä.
Tätä blogia kirjoittaa: vakava ja hassunkurinen, rohkea ja ujo, lempeä ja voimakas, luova ja jäykkä, boheeminen ja tarkka persoona. Ikäkään ei ole tuonnut itsevarmuutta, jota vieläkin etsin. Olen nainen parhaassa iässä, ainakin omasta mielestäni. Olen päässyt äidiksikin. Asun kaksiossa itsellisenä naisena. Huonona puolena hellyyden vähäisyys, itsekseenpuhuminen. Hyvinä puolina: saa pitää kaaosta oman maun mukaan ja katsoa tv:tä vaikka äänettömällä.
Laitoin Susalta saamani mietelauseen alas kuvan kera.
Tekstit
2 kommenttia:
Onhan se niinkin että menemme niittyjen alle, mutta nyt vielä odotan kevättä ja niittyjä täällä maan päällä.
Jospa olkapäätä ei kannata leikata pois sitä voi vielä tarvita.
tia, musta tuo runo oli aika mukavanoloinen. Tarpeeksi lyhyt ja jokin siinä viehätti.
Tämä olkapääni äksyily sai tuon runokkeen aikaiseksi. Ehkä sen takia tuo radikaali ratkaisu.
Lähetä kommentti