Tässä on mun yksi kuvakokeiluni, joka äänestettiin huonoksi. Itse pidän tästä ja musta leffateatteri ja ruusut sopivat yhteen, mutta mä pidänkin voimakkaista väreistä ja siitä, että kuvassa on paljon katseltavaa. En ole vieläkään päässyt yksinkertaisen kuvan saloihin.
Tekstit
2 kommenttia:
Ylhäällä oleva kehäkukkakin on niin värikäs ja silti hieno kuva. Usko sinä vaan itseesi, äläkä kuuntele muita. Kuva on tehtävä ensin itselleen ja sitten näytettävä muillekin, eikä yritettävä tehdä kuten muut haluavat. Siitä ei koskaan tule mitään.
Kiitos leijonainen. Niin no itseäni varten tavallaan teenkin ja sitten jos mun mielestä hyvä tai hauska tai, että siinä on jotakin, niin sitten laitan näytille.
Ja välillä laitan näytille, vaikka itse mietin, että taisi tulla karsea ja hyvä katsoa, kuinka hirveitä kuvia saa aikaiseksi.
Huvinsa kullakin, no ainakin mulla on halvat huvit.
Valokuvauksessa on vaan niin omituiset säännöt ja tuo se, että pitää olla niin pelkistetty tai jotenkin sääntöjen mukaan. Mä katon vaan, minkälainen tulee enkä ymmärrä säännöistä mitään. Hm. Olen valokuvauksen kauhukakara, heh...
Lähetä kommentti